Ihmiset kylän tekevät - juttusarjan 4. osa


Kuvat: Minna Vauhkonen
Maistuvaa kouluruokaa usean sukupolven ajan
Hellu Lappi on monelle kerkonkoskelaiselle tuttu kasvo. Hän on nimittäin ruokkinut kylällä jopa kahden sukupolven lapsosia. Tänä keväänä Hellulle tuli täyteen 22 vuotta Kerkonjoen koulun keittäjänä, ja tuli aika siirtyä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Ajoitus oli luonteva, sillä koulun oppilasmäärän supistuttua myös ruokapalveluita pienennettiin. Hyvinvointialueen siirroksen myötä varhaiskasvatuksen, koululaisten sekä lukion oppilaiden ruokahuolto on keskitetty Rautalammille Matti Lohen keskuskeittiölle, josta lounas kuljetetaan mm. Kerkonjoen koululle.
Aikoinaan Hellu valmisti koulun keittiöllä jopa 80 lounasta. Oppilaita oli enemmän, mutta myös kylän vanhuksille tehtiin lounaat koulun keittiöllä, josta ne lähtivät ikäihmisille lämpiminä kotipalvelun kyydittämänä. Tänä vuonna tähänkin tuli muutos, kun vanhusten ruokapalvelut siirrettiin Servicalle.
Haasteet ruokailun ulkoistamisessa on. Ruoka on meille polttoainetta, ja lapset jos jotkut vaativat, että sen on oltava maistuvaa. On sanomattakin selvää, että kun ruoka valmistetaan omalla keittiöllä pienemmälle henkilömäärälle, on se laadultaan enemmän kotiruokaa kuin valmisruokaa. Hellu tiesi ja tunsi oppilaat, ja osasi suunnitella ruoat sen mukaan. Jotain maustetta kokeiltuaan palaute oli välitön ja seuraavan kerran keittäjä osasi pelata varman päälle. ”Pizzat ja muut kuuluvat herkkupäiviin. Lapset osaavat kyllä arvostaa normaalia kotiruokaa.” Huomauttaa Hellu.
Syksyn tullen uusiin oppilaisiin tutustuminen oli Kerkonjoen koululla helppoa. Pienellä kylällä monet lapset olivat koulutien aloittaessaan Hellulle tuttuja jo ennestään. Jos eivät, niin saattoivat ainakin tuntua tutuilta, koska Hellu oli jo ruokkinut heidän sisariaan tai jopa vanhempiaan aikoinaan.
Koululta kerrotaan: ”Kaikki juhlat ja vuodenajat näkyivät monella tapaa koulun ruokalassa ja ruoassa. Oli tipuja ja munia, Runebergin torttuja ja vappuna Hellu paistoi hurjasti munkkeja ja teki simaa myyntiin asti!” Arvatenkin myös joulu näkyi ja maistui Kerkonjoen koululla: ”Ehkä parhaita muistoja ovat Hellun mielettömät piparkakkutalot. Hän teki jouluisin yhden myös koululle ja koristeli jokaiselle lapselle piparin joulukalenterin yllätyspussiin.
” Töiden ohella Hellu puki koulun ruokasalin upeaan, jouluiseen asuun ja pitkin joulukuuta saliin tuli pieniä lisäyksiä. Yhtenä päivänä tonttuovelle ilmestyi luuta ja toisena saliin uusi jouluinen kuva, mikä oli lapsista hirmuisen jännittävää. Keittäjä osasi myös pitää ”jöötä” lapsille, ja osallistui kasvatustyöhön esimerkiksi opettamalla, kuinka jouluaterialla käyttäydytään sekä maistetaan uusia makuja.
Tekemisen puutetta puuhakkaalle naiselle ei tunnu eläkkeelläkään tulevan. Nyt kun ajalliset rajoitteet on poistuneet, viihtyy Hellu miehensä kanssa pitkiäkin aikoja tunturikoivikon ympäröivällä mökillään Lapin Kaamasessa, Syysjärven rannalla. Matkaa mökille kertyy 900 km, mutta taival on sen väärti. Vaikka Kerkonkosken koti sijaitsee kauniilla paikalla Riitunlammen rannalla, irtautuu Lapissa arjenaskareista eri tavalla. Syksyt vietetään mieluusti marja- ja sienimetsässä, ja lapsenlapsia hoidetaan aina tarpeen tullen. Talviaikaan Helluun iskee ”neuloosi” ja sen ansiosta suku on pysynyt villasukissa. Kun lapsia on siunaantunut kuusi ja lapsenlapsia kymmenen, saa siihen jonkun parin sukkia neuloakin.
On sanomattakin selvää, että tämä arjen sankari on jäänyt monen kerkonkoskelaisen maukkaisiin lapsuudenmuistoihin. Kerkonkoskelta kiitetään kuluneista vuosista ja toivotetaan Hellulle oikein nautinnollisia ja touhukkaita eläkepäiviä!
Kirjoittaja on Kerkonkosken Ketterän Kerkolle Kylään- hankkeen hanketyöntekijä Johanna Koponen. Hanke on saanut Leader-tukea Kehittämisyhdistys Mansikka ry:stä.
Tämän hyvän mielen juttusarjan tarkoituksena on tehdä Kerkonkosken elämää näkyväksi ja tuoda kyläläisiä lähemmäs toisiaan. Sarjassa esitellään uusia ja vanhoja tuttavuuksia, kylälle muuttaneita ja ikänsä siellä asuneita.