Reittejä, kulttuuria ja kyläelämää – oppia ja oivalluksia Saksasta
Vuosina 2024-2025 toteutettavan Matkaillen Kerkonkoskelle- hankkeen tavoitteisiin kuuluu oleisena osana kansainvälistyminen. Ideoita etenkin reitistön kehittämiseen kaivattiin ja verkostoja haluttiin luoda Suomen rajojen ulkopuolelle. Kumppanuuksia lähdettiin hakemaan EU:n leaderverkoston kautta sähköpostitse kontaktoimalla muutamia eri maita. Saksa taisi olla ainoa maa, missä hanketyöntekijä Johannan viesti eteni ja pääsimmekin valitsemaan kohteen n. 10 halukkaan joukosta.
Alueeksi valikoitui Westliches Weserbergland, Hannoverista noin tunti, Hampurista parisen tuntia. Tämä oli jälkikäteenkin ajateltuna nappivalinta, sillä yhteistyökumppanimme oli alueen Leader- toimija ja pääsimme matkan aikana näkemään useita eri Leader-rahoitteisia projekteja.
Matkaseurueemme koostui kymmenestä hankeryhmän jäsenestä – vanhoista ja uusista. Ryhmän jäsenet ovat kyläläisiä tai siellä muuten toimivia henkilöitä. Myös rahoittaja Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n toiminnanjohtaja Kirsi Manninen oli matkalla mukana.
Leader-hankkeita, luontoelämyksiä ja Pillipiiparin tarina – unohtumaton matkan aloitus
Heti ensimmäisenä matkapäivänämme ohjelmaa oli aamusta iltaan. Tutustuimme Hessisch Oldendorfiin ja siellä sijaitseviin Leader- hankkeisiin. Näimme erilaisia kohteita nuorison skeittiparkista ulkokuntosaliin ja yhteisölliseen toimitilaan. Meidät vastaanotettiin lämpimästi myös kunnanjohtaja Tarik Oenelcin toimesta. Heti ensi metreiltä naurunremakkaa riitti ja tunnelma oli rento.
Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme ylemmäs vuorille Weserberglandin luonnonpuistoon ja Schillat Höhlen tippukiviluolaan. Saimme kypärät päähämme ja lähdimme hissillä maan alle tutkimaan luolastoa oppaan johdolla. Luolavierailun jälkeen reittipäällikkö Hans-Georg Sievers kertoi meille perustietoa ja analytiikkaa saksalaisista vaeltajista. Suurin patikoijaryhmä näyttäisi olevan noin eläkeikäiset naiset. Herra Sieversin opastuksella lähdimme reippailemaan n. 5km reitille, jossa kiinnitimme huomiota erityisesti kyltitykseen. Reitti laskeutui kauniin pyökkimetsän läpi laaksoon, jossa oli pieni ravintola. Paikka on kuulemma suosittu kesäaikaan ja viikonloppuisin, sillä sinne on esteetön kulku melko lähellä parkkialuetta. Reitin varrella tuoksui paikoin villivalkosipuli ja sitä maistelimme porukalla.
Illalla pääsimme mielenkiintoiselle, itse Pillipiiparin vetämälle turistikierrokselle Hamelnin kaupunkiin ja kuulimme kaupungista Pillipiiparin tarinan muodossa. Välillä huilukin soi matkan edetessä ja hauskaa oli.
Hamelnin kierroksen jälkeen suuntasimme pienten mutkien jälkeen kauniiseen näköalaravintolaan vuoren huipulle, josta oli hienot näkymät Hamelnin kaupunkiin. Väsymys alkoi paistaa retkeläisten kasvoilta. Päivä oli pitkä, mutta erittäin antoisa. Yöllä uni maittoi.
Sähköpyörillä halki kylien
Perjantaina hyppäsimme ”sähkömummopyörien” kyytiin ja ajoimme usean pienen kylän läpi 22 km matkan Rintelnin kaupunkiin. Pyöräretki oli silmiä avaava jo kulkineen takia. Pohdimme lähes yhteen ääneen, miten tällainen jokaiselle sopiva, mukava pyörämalli olisi hyvä myös Kerkonkosken hiekkateille! Matkalla vaikutuksen teki useat Leader-rahalla kunnostetut levähdysalueet. Erityisen innostava oli myös erään maatalon edustalla ollut pieni itsepalvelukioski, mistä sai mm. kahvia ja hunajaa.
Perillä Rintelnissä pääsimme lounastamaan 1500-luvulla rakennettuun, entiseen kaupungintaloon, jossa kaupunginjohtaja Andrea Lange otti meidät juhlallisesti vastaan pienen puheen ja lahjojen siivin. Olimme kaikkineen otettuja vieraanvaraisuudesta, jota matkan aikana saimme kokea.
Lounaan jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle Rintelnin kaupungin historiaan tutustuen. Tällä kertaa kierros oli perinteisempi kuin edellispäivän, mutta oli hyvä päästä näkemään molemmat. Museon edustalla oli mielenkiintoinen infolaatikko, joka kampea pyörittämällä alkoi kertoa historiaa kaupungista. Tämäkin leadertuella toteutettu.
Westliches Weserberglandin turistitoimisto sijaitsee Rintelnissä. Matkailupalveluiden toimitusjohtaja Matthias Gräbner kertoi meille organisaation toiminnasta ja kurkkasimme esitteitä. Alueella on tehty mittavaa kartoitustyötä, jossa majataloja, aktiviteettejä ja muita palveluita on koottu katalogiin helposti ostettaviksi kokonaisuuksiksi.
Pyöräilyreittejä alueella on n. 500 km, ja vuosittaisia pyöräilijöitä puoli miljoonaa. Vain n. 5% matkailijoista on ulkomaisia ja markkinointi onkin kohdistettu vahvasti kotimaanmatkailijoihin. Kaikki opasteet ja esitteet ovat saksankielisiä ja tämä on ollut heille tietoinen valinta.
Hevosvankkureita ja kyläelämää – Extenin ja Rolfshagenin vieraanvaraisuus hurmasi
Lauantain ohjelmassa olivat kylävierailut Exteniin ja Rolfshageniin. Extenissä meitä odotti iso joukko kyläläisiä. Heidän kanssaan tutustuimme myöskin Leader-rahoitteiseen kotiseutumuseoon. Yllätykseksemme ulkona meitä odotti upea hevosvankkuri, johon koko seurueemme kutsuttiin kyytiin. Paikallinen maanviljelijä tuli hevosineen kierrättämään meitä lähikylissä. Matkan varrella näimme Uchtdorfin 1710 rakennetun myllyn, joka on sittemmin kunnostettu ja mylly pyörii jälleen. Lyhyen matkan päässä pysähdyimme vanhalle lapiotehtaalle, jossa saimme kokea vaikuttavan raudantaontanäytöksen. Eräs kylän mies oli opetellut perinteistä raudantaontaa ja pyrkii siirtämään oppia nyt myös nuoremmille sukupolville. Päivä oli aurinkoinen ja kyläläiset olivat järjestäneet meille hienon cocktaillounaan ulkona nautittavaksi.
Kierrokselta saavuttua suuntasimme 1700:n asukkaan Rolshageniin, mikä on yksi alueen pienimmistä kylistä. Tässä kylässä DLRG, eli Saksan vesipelastusyhdistyksen paikallistoimija oli rakennuttanut Leader- tuella harrasterakennuksen, missä on tilat myös kalustolle. Taloa käytetään vesipelastus- sekä ensiapukoulutuksiin ja aktiivien kokoontumiseen.
Koska alueella on vähänlaisesti uimapaikkoja, ovat maauimalat tärkeitä virkistymisalueita asukkaille. Monitoimitilan vieressä sijaitseva maauimala on kunnostettu yhdistyksen toimesta maaseuturahoituksen avulla. Allas mahdollistaa vesipelastus- sekä uimaharjoittelun.
Oli ilo päästä tutustumaan näiden kylien asukkaisiin, vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia kyläkehittämistyöstä ja yleisesti elämästä maaseudulla.
Viimeinen päivä: hiljaisuutta, hunajaa ja hyvästejä
Viimeisen reissupäivän otimme rauhallisemmin. Kävimme omatoimisesti kävelemässä Fischbeckin kylässä. Huomasimme, että täällä kaikki on tosiaan kiinni sunnuntaisin. Kylässä vallitsi ihana rauha. Matkaseurueemme oli erityisen kiinnostunut erilaisista automaateista, mitä kylältä löytyi. Lihakaupan edustalla oli liha-automaatti leikkeineen ja makkaroineen ja erään talon edustalla käsityöpiste. Jäätelöautomaatti artesaanijäätelöineen herätti ehkä eniten ihastusta. Nyt kyläkaupan lopettaessa automaattien tuomat mahdollisuudet herättivät paljon keskustelua.
Myös Hamelnin kaupungissa oli selkeästi rauhallisempaa, kun kävimme lounastamassa Weser- joen rannalla olevassa ravintolassa. Palattuamme meitä oli vastaanottamassa Fischbeckin luostarin abbedissa, ja pääsimme vierailemaan majapaikkamme viereisessä, vuonna 955 perustetussa luostarissa. Luostari on Helmburgis suvun aatelisnaisen perustama ja sen palvelukseen pääsivät pitkään vain aatelista sukua olevat naiset. Luostari ja sen kirkko oli totisesti vaikuttava käyntikohde puutarhoineen. Vierailulta saimme ison purkin luostarin hyvin vaaleaa keväthunajaa ja lopuksi abbedissa lausui kauniin rukouksen kotimatkallemme.
Matka oli kaikkineen hyvin antoisa kylän- sekä reitistökehittämisen kannalta. Saimme hyviä oivalluksia omaan kehitystyömme, pääsimme luomaan verkostoja Saksalaisten kanssa. Tämän hetkisen tiedon mukaan saamme saksalaiset meille vastavierailulle ensi syksynä 2025. Ideoita käyntikohteille ja aktiviteeteille on jo useita!
Saksassa oli Matkaillen Kerkonkoskelle- hankkeen porukka, joka koostuu Kerkonkosken sekä Kiesimän alueen kyläläisistä. Hanke saa Leader-tukea Kehittämisyhdistys Mansikka ry:stä.
