Luonto, hiljaisuus ja elävä yhteisö tekivät vaikutuksen saksalaisiin vieraisiin
Elokuun lopulla Kerkonkoski sai odotettuja vieraita Saksasta, Westliches Weserberglandin Leader-ryhmän alueelta. Matkaillen Kerkonkoskelle- hankkeen työryhmä vieraili Saksassa maaliskuussa ja nyt oli aika saada tuoreet yhteistyökumppanit vastavierailulle Savon sydämeen.
Mukana viiden hengen ryhmässä oli Westliches Weserberglandin Leader-ryhmän työntekijöitä, hallituksen jäseniä ja yksi kunnanjohtaja. Majoitus järjestyi Palvalahden rannalta suuresta mökistä, jonka rauha ja järvimaisema tekivät heti vaikutuksen vieraisiimme.
Ensikosketus Suomeen – lohikeitto, sauna ja soutuvene
Kolme ensimmäistä vierasta saapui Kerkonkoskelle myöhään illalla 27.8. Talkoolaiset olivat valmistaneet heille lämpimän vastaanoton: perinteistä lohikeittoa, tuoretta ruisleipää, hölskykurkkuja ja marjakiisseliä. Markku lämmitti puukiukaan, ja vieraat pääsivät heti suomalaisen rentoutumisen ytimeen.
Torstain ohjelma käynnistyi Suonenjoen Vanhamäeltä, josta lähdettiin Laineen Tatun johdolla sähköpyörillä maastoretkelle Lintharjun poluille. Metsämaisemat, marjat ja jääkauden jäljet herättivät paljon kiinnostusta. Päivä oli muuten rauhallinen, sillä loput vieraat saapuivat vasta illalla. Ehdimme lounastaa Vanhamäellä, tehdä ruokaostoksia ja illalla Astrid nouti loput kaksi tulijaa lentokentältä.
Illalla mökillä nautittiin karjalanpaistia entisen koulukeittäjän loihtimana. Tunnelma oli lämmin, ja vieraat olivat otettuja sekä ruoasta että kyläläisten vieraanvaraisuudesta. Jörn ja Marco innostuivat illan päätteeksi kokeilemaan soutamista pimeällä järvellä.
Virallisia tapaamisia ja makuelämyksiä
Perjantaina vuorossa olivat virallisemmat ohjelman osuudet. Rautalammin kunnanvirastolla meidät otti vastaan viestintä- ja kulttuurikoordinaattori Tiina Laitinen, kunnanjohtaja Anu Sepponen sekä Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n edustajat, toiminnanjohtaja Kirsi Manninen ja hankeneuvoja Elina Huerta. Kuulimme kunnan elämästä, Mansikan projekteista ja suomalaisesta yhdistystoiminnasta. Keskusteluissa nousivat esiin myös Suomen ja Saksan erot Leadertyössä sekä EU-rahoituksen haasteet.
Seuraavaksi suuntasimme Käpynän kodalle tutustumaan metsäeskarin toimintaan Pekka Seppälän johdolla. Saksassa vastaavat päiväkodit ovat arkipäivää, joten vieraita kiinnosti nähdä, miten konsepti on toteutettu Suomessa.
Aikaa jäi myös tuliaisostoksille: kiersimme muutamia kirpputoreja ja poikkesimme Rautalammin lahjatavarakauppa Arttelissa. Lounas Ravintola Ehdoossa oli makuelämys – tarjolla oli mm. muikkubriossia, omenarisottoa ja sinihomejuustosta tehtyä jäätelöä. Tarinoita saimme kuulla myös ravintolan ja rakennuksen historiasta.
Iltapäivällä museolehtori Liisa Paakkunainen johdatti vieraat saksan kielellä historiakierrokselle Rautalammin museoon. Pihapiirin Marttojen kanssa toteutettu puutarha kiinnosti erityisesti. Kierros jatkui Rautalammin kirkolle Jaana Lehtolahden opastamana ja sieltä Ortodoksiselle kirkolle, jossa Esko Nikander kertoi kirkon perinteistä saksaksi.
Illallinen nautittiin Kerkonkosken Keitaalla pizzan merkeissä. Satamassa kävelyretkellä sattui pieni onnenkantamoinen: paikalliset olivat ongella, ja yksi vieraistamme, Jörn pääsi kokeilemaan onkimista ensimmäistä kertaa elämässään. Sen jälkeen poikkesimme kylätalo Seuralassa, jossa hanketyöntekijä Johanna Koponen kertoi kylän hankkeista ja tapahtumista.
Perjantai-iltana Kerkonkoskella vietettiin venetsialaisia. Kylä täyttyi valotaiteesta ja tunnelmasta – jopa muinainen hahmo ilmestyi Myllylle tervehtimään meitä. Illan päätteeksi vinkkasimme vieraille, että yötaivasta kannattaa tarkkailla. Pian saimmekin viestin: revontulet nähty ja ikuistettu!
Taidetta, paikallisia herkkuja ja muinaistulia
Lauantaina suuntasimme Pirkko Toiviaisen eli Anna Wildrosen taidegalleriaan. Pirkko kertoi teostensa taustoista ja tekniikastaan, minkä jälkeen myös vieraat pääsivät kokeilemaan taiteen tekemistä. Erityisesti miesväki naureskeli omille taidonnäytteilleen, mutta sai Pirkolta ylenpalttiset kehut – ja aivan ansaitusti.
Taiteen jälkeen odotti makuelämys Kiesimän kyläyhdistyksen mökillä, jossa Seija, Saara ja Anna-Liisa tarjosivat vastapaistettuja karjalanpiirakoita, savumuikkuja ja kotitekoista marjamehua, kahvia ja marjapiirakkaa unohtamatta. Kahvipöydän keskusteluissa nousi toive maatilavierailusta, ja pian olimmekin Markkasen tilalla tutustumassa lehmiin.
Illalla ohjelmassa oli muinaistulien risteily Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Mukana meitä talkoolaisia ja saksalaisia oli 15 hengen seurue. Matkan aikana pysähdyimme Lapinsalon saarelle ihailemaan auringonlaskua. Palattuamme Häyrylän satamaan jatkoimme iltaa Kerkonkosken Keitaalla, jossa tanssittiin, tarinoitiin ja naurettiin pitkälle yöhön.
Patikointia, kirkkovenesoutua ja revontulien saloja
Sunnuntaina palasimme Etelä-Konneveden kansallispuistoon, tällä kertaa patikoimaan oppaamme Teijo Haapakosken johdolla. Vaikka edellisillan riennot painoivat hiukan, nousu vuorelle oli palkitseva ja maisemat upeita.
Törmälän väentuvassa nautimme Sirpan valmistaman runsaan lounaan, jonka jälkeen siirryimme rantaan kirkkovenesoutuun. Perämies Mikko Vauhkonen ohjasi tahtia, ja vaikka keskustelulle ei soutamiseen keskittymiseltä jäänyt juuri tilaa, naurunremakkaa riitti sitäkin enemmän.
Illalla Seuralassa odotti vielä yksi erityinen ohjelmanumero: paikallinen revontuliekspertti Michael Passarge kertoi revontulista. Michael asuu puolisonsa kanssa osan vuodesta Kerkonkoskella, Kiesimäjärven rannalla. Hän viihtyy Kerkonkoskella etenkin pimeään aikaan, sillä hänen intohimonaan ovat revontulet. Tuo innostus välittyi vahvasti hänen puheestaan, kun hän esitelmöi maanmiehilleen revontulien synnystä. Näimme myös hienon kuvaesityksen Kerkonkoskella ja muualla maailmassa nähdyistä revontulista.
Viimeinen päivä – taidetta ja jäähyväisiä
Maanantaina suuntasimme Suonenjoen ITE Aulis -museoon. Auliksen tuottama kokoelma oli hengästyttävä, ja oppaat toivat taiteilijan maailman lähelle. On hienoa, että taiteilijan kotipaikka on saatu museokäyttöön, sillä se on todella ainutlaatuinen. Kierroksen jälkeen nautimme lounaan Vanhamäen ravintolassa ja kävimme vielä tuliaisostoksilla Suonenjoella.
Viimeinen yhteinen illallinen järjestettiin Koipiniemen laavulla. Markku ja Sirpa valmistivat kotaillallisen, ja nokipannukahvien keitossa auttoivat Koipiniemen kyläläiset.
Jäähyväiset olivat iloiset, mutta haikeat, eikä lähdön kyyneliltäkään vältytty. Olemme puolin ja toisin kiitollisia kaikesta, mitä olemme kokeneet yhdessä tämän vuoden aikana – ensiksi meidän hanketyöryhmän tutustumismatkalla Saksassa ja nyt saksalaisten vastavierailulla Kerkonkoskella.
Eräs vieraamme kertoi tulleensa Suomeen ilman sen kummempia ennakko-odotuksia, mutta jo pian ymmärsi kokeneensa jotain, mitä ei olisi osannut kuvitella. Luonnon kauneus, ympäröivä hiljaisuus ja kyläläisten vieraanvaraisuus tekivät todellakin vaikutuksen. Meidän täällä asuvien voi olla joskus haasteellista huomata saati ymmärtää millaisessa paratiisissa elämmekään.
Vierailut antoivat meille tuoreita näkökulmia, uusia ideoita ja ennen kaikkea lisää intoa maaseudun kehittämiseen. Matkan varrella syntyi uusia ystävyyksiä, ja kiinnostus maaseutualueita kohtaan sekä Suomessa että Saksassa vahvistui. Nämä ovat asioita, joita on vaikea mitata, mutta joiden arvo on sitäkin suurempi.
Lämmin kiitos koko Matkaillen Kerkonkoskelle- hanketyöryhmälle sekä jokaiselle, joka osallistui ohjelmaan jollakin tapaa! Meillä on upea alue, upeat ihmiset!
Matkastamme Saksaan voit lukea täältä. Samaisesta matkasta kumppanimme kirjoitus saksaksi täällä.
Tekstin on kirjoittanut hanketyöntekijä Johanna Koponen
Matkaillen Kerkonkoskelle- hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n kautta.
