Kevättalvella 2024 aloitimme työskentelyn kylämatkailun parissa, ja aika on kulunut kuin siivillä – niinhän se tahtoo käydä, kun tekeminen on mielekästä ja seura hyvää. Kerkonkosken Ketterä ry:n hallinnoima Matkaillen Kerkonkoskelle -hanke erosi luonteeltaan aiemmasta, konkreettisia toimenpiteitä painottaneesta Kerkolle kylään -hankkeesta.

Paikalliset asukkaat ovat olleet aktiivisessa roolissa kehittämistyössä. Samanhenkisistä hanketyöryhmän jäsenistä on muodostunut erinomainen tiimi.

Ensimmäinen vuosi kului pitkälti ideointiin, kartoitustyöhön ja suuntaviivojen sekä kumppanuuksien rakentamiseen. Toisena vuonna päästiinkin jo tositoimiin, kun koitti aika Saksan opintomatkalle. Reissu oli antoisa ja toi mukanaan runsaasti uusia ideoita, oivalluksia ja kansainvälisiä kontakteja. Oivallusten myötä hankkeen painopisteeksi muodostui lähialueen päivävierailijoihin keskittyminen. Tunnin ajomatkan säteellä asuu useampi satatuhatta ihmistä, ja matkailupalvelujen tarjonta on vasta kehittymässä. Miksi siis tässä vaiheessa kurkottaa Keski-Eurooppaan, kun potentiaalia löytyy aivan läheltä?

Hankkeen aikana syntyi Kyläretki-konsepti, jonka toivomme jatkuvan vastaisuudessakin kyläläisten voimin. Tänä vuonna järjestettiin viisi retkeä, jotka ovat koonneet yhteen toista sataa osallistujaa. Talvella reippailimme täysikuun aikaan Noitasen saareen, keväällä tutustuimme Lintujen maailmaan Sisä-Savon luonnonystävien opastuksella, kesällä pyöräilimme Kahden kanavan kierroksen ja risteilimme Kiesimäjärvellä, ja syksyllä tutustuimme sienten saloihin Tuomo Vähäsarjan opastuksella.

Retkillä on päästy nauttimaan alueen upeasta luonnosta, näkemään tuttu ympäristö uusin silmin, oppimaan uusia taitoja ja ennen kaikkea kohtaamaan toisiamme. Ajatuksena on, että tämä hankkeen hedelmä -Kyläretket jäisivät elämään ja vahvistaisivat yhteisöllisyyttä vielä pitkään hankkeen päättymisen jälkeen.

Elokuun lopulla Kerkonkoski sai odotettuja vieraita Saksasta, Westliches Weserberglandin Leader-ryhmän alueelta. Matkaillen Kerkonkoskelle- hankkeen työryhmä vieraili Saksassa maaliskuussa ja nyt oli aika saada tuoreet yhteistyökumppanit vastavierailulle Savon sydämeen.

Mukana viiden hengen ryhmässä oli Westliches Weserberglandin Leader-ryhmän työntekijöitä, hallituksen jäseniä ja yksi kunnanjohtaja. Majoitus järjestyi Palvalahden rannalta suuresta mökistä, jonka rauha ja järvimaisema tekivät heti vaikutuksen vieraisiimme. 

Ensikosketus Suomeen – lohikeitto, sauna ja soutuvene

Kolme ensimmäistä vierasta saapui Kerkonkoskelle myöhään illalla 27.8. Talkoolaiset olivat valmistaneet heille lämpimän vastaanoton: perinteistä lohikeittoa, tuoretta ruisleipää, hölskykurkkuja ja marjakiisseliä. Markku lämmitti puukiukaan, ja vieraat pääsivät heti suomalaisen rentoutumisen ytimeen.

Torstain ohjelma käynnistyi Suonenjoen Vanhamäeltä, josta lähdettiin Laineen Tatun johdolla sähköpyörillä maastoretkelle Lintharjun poluille. Metsämaisemat, marjat ja jääkauden jäljet herättivät paljon kiinnostusta. Päivä oli muuten rauhallinen, sillä loput vieraat saapuivat vasta illalla. Ehdimme lounastaa Vanhamäellä, tehdä ruokaostoksia ja illalla Astrid nouti loput kaksi tulijaa lentokentältä.

Illalla mökillä nautittiin karjalanpaistia entisen koulukeittäjän loihtimana. Tunnelma oli lämmin, ja vieraat olivat otettuja sekä ruoasta että kyläläisten vieraanvaraisuudesta. Jörn ja Marco innostuivat illan päätteeksi kokeilemaan soutamista pimeällä järvellä.

Virallisia tapaamisia ja makuelämyksiä

Perjantaina vuorossa olivat virallisemmat ohjelman osuudet. Rautalammin kunnanvirastolla meidät otti vastaan viestintä- ja kulttuurikoordinaattori Tiina Laitinen, kunnanjohtaja Anu Sepponen sekä Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n edustajat, toiminnanjohtaja Kirsi Manninen ja hankeneuvoja Elina Huerta. Kuulimme kunnan elämästä, Mansikan projekteista ja suomalaisesta yhdistystoiminnasta. Keskusteluissa nousivat esiin myös Suomen ja Saksan erot Leadertyössä sekä EU-rahoituksen haasteet.

Seuraavaksi suuntasimme Käpynän kodalle tutustumaan metsäeskarin toimintaan Pekka Seppälän johdolla. Saksassa vastaavat päiväkodit ovat arkipäivää, joten vieraita kiinnosti nähdä, miten konsepti on toteutettu Suomessa.

Aikaa jäi myös tuliaisostoksille: kiersimme muutamia kirpputoreja ja poikkesimme Rautalammin lahjatavarakauppa Arttelissa. Lounas Ravintola Ehdoossa oli makuelämys – tarjolla oli mm. muikkubriossia, omenarisottoa ja sinihomejuustosta tehtyä jäätelöä. Tarinoita saimme kuulla myös ravintolan ja rakennuksen historiasta.

Iltapäivällä museolehtori Liisa Paakkunainen johdatti vieraat saksan kielellä historiakierrokselle Rautalammin museoon. Pihapiirin Marttojen kanssa toteutettu puutarha kiinnosti erityisesti. Kierros jatkui Rautalammin kirkolle Jaana Lehtolahden opastamana ja sieltä Ortodoksiselle kirkolle, jossa Esko Nikander kertoi kirkon perinteistä saksaksi.

Illallinen nautittiin Kerkonkosken Keitaalla pizzan merkeissä. Satamassa kävelyretkellä sattui pieni onnenkantamoinen: paikalliset olivat ongella, ja yksi vieraistamme, Jörn pääsi kokeilemaan onkimista ensimmäistä kertaa elämässään. Sen jälkeen poikkesimme kylätalo Seuralassa, jossa hanketyöntekijä Johanna Koponen kertoi kylän hankkeista ja tapahtumista.

Perjantai-iltana Kerkonkoskella vietettiin venetsialaisia. Kylä täyttyi valotaiteesta ja tunnelmasta – jopa muinainen hahmo ilmestyi Myllylle tervehtimään meitä. Illan päätteeksi vinkkasimme vieraille, että yötaivasta kannattaa tarkkailla. Pian saimmekin viestin: revontulet nähty ja ikuistettu!

Taidetta, paikallisia herkkuja ja muinaistulia

Lauantaina suuntasimme Pirkko Toiviaisen eli Anna Wildrosen taidegalleriaan. Pirkko kertoi teostensa taustoista ja tekniikastaan, minkä jälkeen myös vieraat pääsivät kokeilemaan taiteen tekemistä. Erityisesti miesväki naureskeli omille taidonnäytteilleen, mutta sai Pirkolta ylenpalttiset kehut – ja aivan ansaitusti.

Vuosina 2024-2025 toteutettavan Matkaillen Kerkonkoskelle- hankkeen tavoitteisiin kuuluu oleisena osana kansainvälistyminen. Ideoita etenkin reitistön kehittämiseen kaivattiin ja verkostoja haluttiin luoda Suomen rajojen ulkopuolelle. Kumppanuuksia lähdettiin hakemaan EU:n leaderverkoston kautta sähköpostitse kontaktoimalla muutamia eri maita. Saksa taisi olla ainoa maa, missä hanketyöntekijä Johannan viesti eteni ja pääsimmekin valitsemaan kohteen n. 10 halukkaan joukosta.

Alueeksi valikoitui Westliches Weserbergland, Hannoverista noin tunti, Hampurista parisen tuntia. Tämä oli jälkikäteenkin ajateltuna nappivalinta, sillä yhteistyökumppanimme oli alueen Leader- toimija ja pääsimme matkan aikana näkemään useita eri Leader-rahoitteisia projekteja. 

Matkaseurueemme koostui kymmenestä hankeryhmän jäsenestä – vanhoista ja uusista. Ryhmän jäsenet ovat kyläläisiä tai siellä muuten toimivia henkilöitä. Myös rahoittaja Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n toiminnanjohtaja Kirsi Manninen oli matkalla mukana.

Leader-hankkeita, luontoelämyksiä ja Pillipiiparin tarina – unohtumaton matkan aloitus

Heti ensimmäisenä matkapäivänämme ohjelmaa oli aamusta iltaan. Tutustuimme Hessisch Oldendorfiin ja siellä sijaitseviin Leader- hankkeisiin. Näimme erilaisia kohteita nuorison skeittiparkista ulkokuntosaliin ja yhteisölliseen toimitilaan. Meidät vastaanotettiin lämpimästi myös kunnanjohtaja Tarik Oenelcin toimesta. Heti ensi metreiltä naurunremakkaa riitti ja tunnelma oli rento.

Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme ylemmäs vuorille Weserberglandin luonnonpuistoon ja Schillat Höhlen tippukiviluolaan. Saimme kypärät päähämme ja lähdimme hissillä maan alle tutkimaan luolastoa oppaan johdolla. Luolavierailun jälkeen reittipäällikkö Hans-Georg Sievers kertoi meille perustietoa ja analytiikkaa saksalaisista vaeltajista. Suurin patikoijaryhmä näyttäisi olevan noin eläkeikäiset naiset. Herra Sieversin opastuksella lähdimme reippailemaan n. 5km reitille, jossa kiinnitimme huomiota erityisesti kyltitykseen. Reitti laskeutui kauniin pyökkimetsän läpi laaksoon, jossa oli pieni ravintola. Paikka on kuulemma suosittu kesäaikaan ja viikonloppuisin, sillä sinne on esteetön kulku melko lähellä parkkialuetta. Reitin varrella tuoksui paikoin villivalkosipuli ja sitä maistelimme porukalla.

Illalla pääsimme mielenkiintoiselle, itse Pillipiiparin vetämälle turistikierrokselle Hamelnin kaupunkiin ja kuulimme kaupungista Pillipiiparin tarinan muodossa. Välillä huilukin soi matkan edetessä ja hauskaa oli.

Hamelnin kierroksen jälkeen suuntasimme pienten mutkien jälkeen kauniiseen näköalaravintolaan vuoren huipulle, josta oli hienot näkymät Hamelnin kaupunkiin. Väsymys alkoi paistaa retkeläisten kasvoilta. Päivä oli pitkä, mutta erittäin antoisa. Yöllä uni maittoi.

Sähköpyörillä halki kylien

Perjantaina hyppäsimme ”sähkömummopyörien” kyytiin ja ajoimme usean pienen kylän läpi 22 km matkan Rintelnin kaupunkiin. Pyöräretki oli silmiä avaava jo kulkineen takia. Pohdimme lähes yhteen ääneen, miten tällainen jokaiselle sopiva, mukava pyörämalli olisi hyvä myös Kerkonkosken hiekkateille! Matkalla vaikutuksen teki useat Leader-rahalla kunnostetut levähdysalueet. Erityisen innostava oli myös erään maatalon edustalla ollut pieni itsepalvelukioski, mistä sai mm. kahvia ja hunajaa.

Perillä Rintelnissä pääsimme lounastamaan 1500-luvulla rakennettuun, entiseen kaupungintaloon, jossa kaupunginjohtaja Andrea Lange otti meidät juhlallisesti vastaan pienen puheen ja lahjojen siivin. Olimme kaikkineen otettuja vieraanvaraisuudesta, jota matkan aikana saimme kokea.

Lounaan jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle Rintelnin kaupungin historiaan tutustuen. Tällä kertaa kierros oli perinteisempi kuin edellispäivän, mutta oli hyvä päästä näkemään molemmat. Museon edustalla oli mielenkiintoinen infolaatikko, joka kampea pyörittämällä alkoi kertoa historiaa kaupungista. Tämäkin leadertuella toteutettu.

Kuutamon lumoa ja historian havinaa – kyläretkien sarja käynnistyi Noitasen saaressa

Kiesimän kupeessa, Konneveden vesistössä sijaitseva Noitasen saari heräsi talviuniltaan perjantaina 14.3.2025, kun joukko retkeläisiä saapui sinne kuutamoretkelle.

Matkaillen Kerkonkoskelle- hankkeen työryhmä järjestää tänä vuonna kaikille avoimia kyläretkiä, ja Noitasen kuutamoretki oli retkiryppään ensimmäinen. Hankkeen työryhmä koostuu Kerkonkosken ja Kiesimän alueen asukkaista ja tämän retken ohjaksissa olivat erityisesti kiesimäläiset. Tapahtumaviikolla saareen ajettu n. 2 km jääreitti mahdollisti Noitaseen saapumisen jalan, hiihtäen tai lumikengillä. Osa hurautti saareen moottorikelkoilla tai mönkijöillä.

Järjestäjät jännittivät säätä niin jääolosuhteiden kuin kuutamonkin kannalta, mutta luontoäiti antoi parastaan. Saareen mennessä nautimme upeasta auringonlaskusta. Taivas muutti väriään hetki hetkeltä oranssista vaaleanpunaiseen ja tummaan purppuraan. Palatessa kirkas taivas mahdollisti täysikuun ja tähtien ihastelun koko kotimatkan ajan.

Perillä saaressa retkeläisiä odottivat nuotiotulet ja Noitasen majassa oli tarjolla lämmintä mehua, kahvia sekä uunituoreita pullia. Talvinen viima viilensi, mutta tuvassa oli hyvä lämmitellä.

Retkeläisiä oli liki 50 ja monelle Noitasen saari sekä sen historia oli ennestään tuntematonta. Koipiniemestä, eli ihan läheltä kotoisin oleva Irene Pakkanen tarinoi Noitaseen ja lähialueeseen liittyvästä historiasta tulen loimutessa, makkaroiden tiristessä. Ehkä tunnetuin tapahtumista on läheisellä Murhaluodolla tapahtunut kirkkoveneturma, jossa hautajaismatkalla hukkui kokonainen suku vuonna 1684. Irenen mainitessa Murhaluodosta pilvet väistyivät kuin tilauksesta ja täysikuu nousi valaisemaan jäistä järvenselkää. Kiinnostavaksi Noitasen tekee myös sieltä löydetty muinaisuistin, jonka alkuperää ei tarkkaan tunneta. Uistin on nähtävissä Rautalammin museolla.

Lempeitä löylyjä ja iloisia kohtaamisia

Kerkonkoski Saunamaraton järjestettiin 15.6.2024 toista kertaa. Tapahtuman ideana on kiertää kyläkeskuksen ympäristön saunoja, joita kerkonkoskelaiset ovat avanneet tapahtumavieraiden iloksi. Kerkonkosken Saunamaraton ei ole nopeuskilpailu, vaan tarkoituksena on nautiskella mahdollisimman monen saunan löylyistä, mukavasta seurasta ja kauniin kylän maisemista.

Tänä vuonna mukana oli 10 erilaista saunaa ja tapahtumavieraita yli 70. Tapahtuma sai niin suuren suosion, että ilmoittautuminen täytyi sulkea tapahtumaviikon alussa. Tämän jälkeen järjestäjien puhelimet piippasivat tiuhaan, mutta mukavan kokemuksen takaamiseksi saunojia ei uskallettu ottaa enempää mukaan.

Tapahtuma alkoi Kesäravintola Kerkonkosken Keitaalta infolla ja joukkuejaolla. Halttusen Pekan lautta kuljetti maratoonareita tällä kertaa Niiniveden puolella kolmelle eri saunalle. Kaikkiin saunoihin pääsi kulkemaan hyvin myös jalkaisin. Tämän vuoden erikoisuuksina mukana olivat omintakeiset asuntovaunu- ja laivasaunat.

Vierailijoita tuli lähikylistä, Kuopiosta ja jopa Vantaalta saakka. Saimme kävijöiltä upeaa palautta ja kokonaistyytyväisyys tapahtumaan oli 5/5.